Taidan vihdoin käsittää mitä pohjoisen taika on. Monia vuosia ollaan matkusteltu pohjoisessa omalla mökillä, mutta kai tätä kaikkea ihanuutta osaa kunnolla arvostaa vasta nyt hieman vanhempana. Aurinkoiset päivät rinteessä, puuterilumen pehmeys, sormien lämmittely rinnekahvilassa teekupin kera, iloiset ihmiset hiihtoladulla, rentouttava sauna pitkän hiihtolenkin jälkeen... listaa voisi jatkaa näistä fiiliksitä vaikka kuinka pitkään!
Hauskaa on siis ollut ja vaikka mitä ehtinyt tapahtua. Keksin ensimmäisenä päivänä uuden tavan tulla lastenmäen hissillä ylös hienosti raahautuen, toisena päivänä kadotettiin toisemme rinteessä ja hissipoika yllätti minut ilmoittaen, että infossa kaivataan vaaleatukkaista pompulapäätä. Tänään sitten hiihtolenkillä Pihlan hanska päätti hautautua parempaan paikkaan, eli ulkohuussiin.. Taisi latukahvilan myyjää hieman naurattaa kun käytiin kyselemässä varahanskoja lainaan ja selitettiin tilanne. Myyjän lappilaisen reiluuden avulla selvittiin mökille sormet lämpiminä!
Voisin hyvin jäädä tänne vain lopputalveksi ja palata etelään vasta, kun lumet on sulaneet ja ulkona voi kulkea nahkatakissa. Nautin nyt täysin hiihtolomasta täällä, niin palaaminen arkeen sujuu ihanien muistojen kera helpommin!
Nautikaa tekin hiihtolomastanne,
-Annina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti